Siirry pääsisältöön

Taidetta sulattamalla. Kirjaimellisesti

3-4 vuotta. 3-4 pitkää vuotta. Tuo aika on tapeltu, jotta saataisiin jotakin hienompaa, fiksumpaa, järkevämpää ja ihmisyyttä arvostavampaa maailmalle.

Tapeltu, taisteltu. Hetkittäin jotakin voitettu. Hetkittäin liikaakin hävitty.
Kun on itse mielenterveyskuntoutuja ja osallistuu tälläiseen hienoon juttuun, se todella voimistaa. Antaa luottamusta, uskoa, voimaa, sekä jopa sitä kuuluisaa päivärytmiä ja sisältöä niihin päiviin.
Tärkeämpää silti, mitä itse olen siitä saanut, on se... Mitä niin lukuisat muutkin siitä ovat saaneet. He saavat sitä samaa, kukin omalla tavallaan omille tarpeilleen.
Kun jäsen tulee suoraan suljetulta osastolta harjoituksiin. Takoo ne läpi vaikka ei jaksaisi. Sitten kun projekti on valmis, se kyseinen jäsen ei enää edes tarvitse osastoa. Se todella tuntuu jossakin. Se todella on muuttanut jotakin. Vähentänyt stressiä, masennusta, muiden mt-ongelmien vaikutuksia. Antanut sitä luottamusta, sekä yhtä parasta lääkettä koskaan: osallisuutta ja kuuluvuuden tunnetta.
Eilen istuin eräässä tapaamisessa. Missä nyt randomisti taas suunniteltiin jotakin pientä. Siellä eräs sanoi hienosti: Ihmisillä on täysin väärä kuva mielenterveyskuntoutujista. Liian monet ajattelevat jotakin kylähullua, joka ei osaa kuin sekoilla. Ihmiset eivät välitä tarpeeksi, eivätkä liian monesti edes jaksa yrittää ymmärtää. Valistus olisi paikallaan, mutta se ei ole virallisesti tämän tekstin tarkoitus.
Tämän tekstin/pohdinnan tarkoitus on purkaa vitutusta. Vitutusta siitä, että saan sulattaa enemmän turhautumista, kuin sitä onnistumista.
Miksi? Koska ainoa taho, joka sallii minun osallistua tähän sulattamiseen, on muut minun kaltaiseni, sekä mahdollisesti sinä joka tätä luet.
Olen aikaisemminkin kiukutellut, että kunnat ja valtio haluavat heivata mielenterveyden maton alle. Unohtaa sen lukitun oven taakse, sekä vielä unohtaa sen oven avaimenkin.
Olen itse todiste muiden kaltaisieni tavoin, että tämä mitä me olemme tehneet nämä vuodet, on uutta, merkityksellistä, toimivaa, sekä jopa taloutta säästävää. Me emme heitä ihmisiä koppeihin, lääkitse heitä pihalle, emmekä todella unohda heitä. Me vaalimme heitä ihmisinä, henkilöinä joilla on mahdollisuuksia, joilla on samaa kuin sinullakin: Tulevaisuutta ja merkitystä.
Miksi siis päättäjät, kunnat ja valtio ovat joskus hivenen erimieltä asiasta. No idea.
Tuollaiset tahot ovat enemmän hankaloittaneet tätä toimintaa, kun tukeneet sitä suunnilleen edes sanallisesti. Saati taloudellisesti.
Onneksi silti, pientä toivoa on... Olemme onnistuneet luomaan vähintäänkin itseluottamusta. Uskoa ja toivoa. Ja sen lisäksi edes muutamia ystäviä ulkoakin. Eli toivoa taitaa silti olla.
Ja se toivo tässä on ajanutkin pientä ryhmää vuodesta toiseen. Päättäväisesti. Vaikkakin se rankkaa on ollut.
Nyt tämä lafka tulee olemaan vieläpä se, missä aloitan kuntouttavan työtoiminnankin. Pelkästään se jo todistaa kuinka paljon tällä lafkalla on minulle ollut merkitystä.
Kun siis seuraavan kerran haluat todella sulattaa muutakin kuin ruokaa. Sulata taidetta. Sulata kulttuuria. Ja jos satut kärsimään mielenterveysongelmista tai olet muuten pahasti syrjäytynyt: Muista myös paikka jossa sitä tehdä. Ja se paikka on: Taiteen Sulattamo. <3

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tulevaisuuden kokemusasiantuntijuus

Kokemusasiantuntijuus sosiaali- ja terveydenhuollon palveluissa on ollut läsnä jo pitkään. Ammattilaisten rinnalla toimivat kokemusasiantuntijat tuovat laatua ja lisäävät ymmärrystä monin eri tavoin. Kokemusasiantuntijuuden juuret ovat vertaistoimijuudessa ja kumpuavat vertaisten toisilleen antamasta tuesta. Viimeisten 20-vuoden aikana kokemuksen käyttäminen osana päihde- ja mielenterveyspalveluita on tullut jäädäkseen, siltikään meillä ei ole olemassa selkeää näkemystä siitä miten erilaisia kokemukseen perustuvia toimintoja tai työtä määritellään. Kokemusasiantuntijuuden ja vertaistoimijuuden rajat ovat häilyviä ja määritelmät epäselviä. Kokemukseen perustuvan tiedon ja osaamisen käyttämistä on yritetty selkeyttää palvelurakenteissa erilaisilla nimikkeillä ja jakamalla kokemusasiantuntijoita koulutettuihin ja kouluttamattomiin. Koulutuksen perusteella jaottelu ei toimi täysin sekään koska meillä ei ole olemassa yhtenäistä laatuun perustuvaa kokemusasiantuntijakoulutusta. KA-koulutuste

Kokemusasiantuntijuutta, kokemustietoa ja osaamista yli rajojen

Kokemusasiantuntijuutta, kokemustietoa ja osaamista yli rajojen!  Taiteen Sulattamossa on jo pitkään tehty eurooppalaista asiantuntijatiedon vaihtamista yli valtakunnan rajojen. Yhteistyötä on tehty Keski-Euroopan, Baltian maiden sekä erityisesti Viron toimijoiden kanssa. Koronapandemia pääsi katkaisemaan yhteiskehittämisen ja hiljensi suunnitelmat kansainvälisestä asiantuntijayhteistyöstä. Nyt Taiteen Sulattamo on kuitenkin päässyt aloittamaan yhteistyön virolaisen Kogemusnõustajate Kodan kanssa. Valmistelut yhteiselle kehittämishankkeelle on käynnistetty ja tavoitteena on aloittaa vuonna 2022 tulevaisuuteen katsova hankeyhteistyö. Virossa ja Suomessa on asiantuntijuutta kummallakin puolella Suomenlahtea, jonka jakaminen on tärkeää ja hyödyllistä. Erityisesti toimintamallien yhteisessä kehittämisessä, sekä asiantuntijuuden vaihdossa on paljon, mitä voimme oppia toisiltamme.  Virossa kokemusasiantuntijatoiminta on kehittynyt nopeasti. Toiminnan ja koulutuksen taso on korkealaatuista se

Pois pulpetista! Osaamisperusteinen kokemusasiantuntijakoulutus

Uskallan väittää, että lähes kaikilla on synkkä muisto tylsästä luentomuotoisesta opetuksesta, johon osallistuessa ajatus harhaili, keho puutui eikä mitään aiheeseen liittyvää oppimista tapahtunut. Aina ei edes muistanut luennon aihetta luokkatilasta poistuessa. Ennen varsinkin lukiot ja yliopistot nojasivat vahvasti perinteiseen opettajajohtoiseen tyyliin ja mekaanisten fakta-listojen pänttäykseen. Vanhempi sukupolvi kertoo myös kauhutarinoita kansakouluajoiltaan, kun Euroopan jokia – tai muuta (työ)elämässä välttämätöntä tietoa – opeteltiin ulkoa häpeän uhan motivoidessa suorituksia.  Vanhan liiton opetusmenetelmät herkistivät kouluallergialle. Tyyli suosi tietynlaista oppijaa, joka mukautui, käyttäytyi ja oppi lukemalla. 2020-luvun työelämän vaatimukset suosivat toisenlaista tyyppiä: energistä ja rohkeaa touhukasta tekijää. Toki akateemisella (humanistisellakin!) osaamisella on yhä tärkeä arvonsa, mikä vallitsevassa arvoilmapiirissä on taloudellisten hyötylaskelmien alla valitettava