Sulattamon vertaisohjaajan työ päiväkirja
Vappu, Vappen, Vapaa, Vaihtoehto, Vapaapäivä... Tuo päivä tulossa. Ja sekin juuri vapaapäivänä. Eli en siis saa siitä ylimääräistä vapaapäivää. (epämääräistä mutinaa)
Toinen viikko “töitä” on kohta puoliin naputeltu. Kello 14 tänään mikäli tarkkoja ollaan. Kuten viimeksi todettu, tämä viikko oli tautisesti rankempi. Mikäli tälläinen tautisuus jatkuu, en tiedä mitä kaikkea tartuntaa tästä vielä seuraa.
Viikko alkoi sopparista poiketen jo maanantaina. Oli sellanen 4:n tunnin kokous. Tai noh, 1:n tunnin kokous ja heti perään 3:n tunnin kokous. Ensimmäinen tunti koski minun “työtäni” ja “työtehtäviäni”. Olivatpa keksineetkin minulle aivan mahtavan läjän työtä. Niin paljon, etten tule tästä selviämään edes 30 vuoden kakulla. Jälkimmäinen kokous olikin sitten jo tärkeämpiä asioita. Jotka valuivat aivoihini sulana massana. (vaikka maanantai ei ole virallisesti työpäiväni, tämä kuitattakoon harrastustoimintana. näin kukaan ei voi valittaa, että olin vapaa-ajalla töissä)
Tiistai oli tilliä täynnä. KOULUSSA. Minä siis... KOULUSSA. Jäsenrekisterikoulutus. Piti siis opiskella työni takia, miten rekisteriä voi ylläpitää jne yms. Ja siihen liittyvää lainsäädäntöö ja kaikkee muuta sellasta. Olen nyt enemmän kuin pätevä jäsenvastaavaksi, joka myös kirjaa ylös ketä meillä on jäseninä. Tämä on hienoa. Onnistuin siis läpäisemään sen koulutuksen kuin vettä vaan. Ja vettä siellä juoda saikin. Pieni tila, missä ei ole ilmastointia... Sai ilmaiseksi jopa kaffii ja pullaa ja ruokaakin. Ruokana oli tillistä seitä. Ja sitä ahmin niin paljon, että onnistuin lähes nukkumaan loppu päivän koulussa. (normaalisti tiistaisin olisi kirjoitustyöpaja)
Keskiviikkona oli sitten festaripalaveri. Kaikessa viisaudessaan he ovat päättäneet, että meidän edellinen teatteriesitys esitetään myös siellä. Kaikessa typeryydessään he päättivät, että MINÄ JUONNAN NE FESTARIT. Tai no, miten sen nyt ottaa. Alkaa tuntumaan kaikkien vuosien jälkeen siltä, että mikäli minä en ole juontamassa niitä, ne eivät ole sulattamo festarit... Tosin, tällä kertaa minut on ahdistettu nurkkaan. En saa vittuilla poliitikoille, en saa valittaa kellekkään, en saa huutaa, en saa riehua... Joudun lähinnä vaan hymyilemään ja puhumaan kauniita... Koska yleisössä on enimmäkseen nuorisoa... Mua nii risoo tuo nuorisoo. (jos sinä hyvä lukija ET ole tulossa festareille, tämä kahjo punapää lupaa aiheuttaa sinulle harvinaisen paljon päänvaivaa)
ToheloTorstai. En ole aivan varma miten ihmeessä minä osaan mokailla niin pahasti. Kompuroida nyt ensin kuulokejohtoon, sen jälkeen kenkään, ja vielä kerran portaissa. Lopputuloksena se, että kun vihdoinkin pääsin suhteellisen elossa teatterityöpajaan, olin veressä. Polvet rikki ja hammasta purren piti ne treenit hoitaa kotiin. Onneksi meillä on niin ihania ihmisiä, että otettiin sitten hivenen rauhallisemmin.
Perjantai. Ah niin ihana fiilis. Rankan (erittäin rankan) viikon viimeinen ja selkeästi rennoin päivä. Pitäisi jatkaa tänään jäsenkortin suunnittelua. Viimeksi siihen saatiin valkoinen tausta valkoisella paperilla. Nyt ajattelin raamittaa sen valkoisen osuuden niin, että se näyttäisi valkoiselta kortilta, valkoisella paperilla, jossa on mahdollisuus valkoiseen tekstiin. Lisäksi lupasin jäsenhakemuksia suunnitella ensiviikon keskiviikoksi. Se taas kuuluu puhtaasti jäsenvastaavan työhön, eli kaippa mun pitää keksiä keinot siihenkin. Asiaa vähä hankaloittaa syksyllä radikaalisti muuttuva lainsäädäntö (josta onneksi sain tietoa koulutuksessa), etten mokaa jäseneksitulo prosessia ja joudu käräjille. Olen kuulemma niin vastuullisessa tehtävässä, koska saan tietää jäsenistä kaiken... Etten saa mokailla ja jakaa ja urkkia tietoja. Mutta ei hätää. Olen yhtä luotettava kuin... Kuin... No, luotettava persoona!
Viikonlopun juhlintaa syö ajatus, että puolisoni lähtee Ruotsiin juhlimaan ja jättää minut rannalle ruikuttamaan. Tuota kokonaisuutta puolison suhteen kuvastaa parhaiten termi: REILUKERHO.
Plussat ja miinukset tältä viikolta: Plussana ihanat ihmiset ja tapaamiset. Plussana myös mukavat uudet haasteet mitä minulle on annettu. Ehdoton plussa myös se koulutus, joka todella opettikin jotakin. Ehdottomat negat, koulutuspäivän tuskallinen hitaus, polvet, kasvisruoka ja kastuminen liian usein sateessa. Positiivisena kehityksenä voisin kuitata myös sen, että vihdoinkin sossut maksoivat sen matkalipun. Pääsen siis vihdoinkin laillisesti matkustamaan töihin. Ei tarvi enää matkustaa pummina.
Summasummaarum paarum parkki nakki naksuttaja:
Viikko oli todella todella todella rankka. Lähinnä siksi, että piti opetella tautisesti uutta, oli jatkuvasti koulutuksia, piti taukoamatta sisäistää uutta informaatiota ja nopeasti. Siksi voinkin olla tyytyväinen, että en missannut mitään, unohtanut mitään, enkä edes ymmärtänyt mitään väärin. Olen erittäin tyytyväinen tähän viikkoon ja odotan innolla seuraavaa. Ensi viikolla alkaa työnohjauskin, eli sitten saan laillisesti urputtaa pomoille ja kouluttajille.
Voi jumankauta ihmiset. Tää on edelleenkin kivaa. Mahtavaa. Olen edelleenkin happy. Erittäin happy. Kiitos teille ihanat ihmiset, jotka olette mukana tässä matkassa. Ja erityiset kiitokset niille, jotka tämän matkan ovat mahdollistaneet.
Hyffee Fiikonloppua teille kaikille. Ja pitäkää hauskempi fappu kuin minä, joka rannalla ruikuttaa!
Kommentit
Lähetä kommentti