Siirry pääsisältöön

Pidetään Mielenterveysjärjestöjen pyörät pyörimässä!

Järjestöjen matalankynnyksen mielenterveys palvelut ovat tärkeä osa ihmisen mielenterveyden haasteista toipumisen prosessia.


Suomessa on noin 10 000 erilaista sote-alan järjestöä ja yhdistystä. Osa näistä järjestöistä on mielenterveystyötä tekeviä toimijoita. Koronan aiheuttama poikkeuksellinen tilanne, on kuormittanut monia mielenterveyden haasteiden kanssa kamppailevia sekä monen tilanne on kriisiytynyt pahoin. Iso vaikutus ihmisten mielenhyvinvointiin ja toipumisen edistymiseen on ollut sillä, että keväällä järjestöt, jotka tarjoavat matalankynnyksen palveluita joutuivat sulkemaan ovensa. Toiminta siirtyi verkkoon, mutta moni ihminen jäi oman onnensa nojaan. Järjestöt tekivät kuitenkin merkittävää kriisityötä niin verkossa kuin puhelinpalveluina. Nämä toimenpiteen olivat merkittävässä osassa ihmisten selviämistä koronakeväästä.

 

Valtakunnallisessa mielenterveysyhdistysten verkkopalaverissa nousi esille selkeä piikki sairaala hoitoihin hakeutumisessa. Monet järjestöjen palveluita käyttävät joutuivat poikkeuksellisen huonoon asemaan, sairaala jaksot kasvoivat, itsemurhatilastot kohosivat ja monen tilanne eskaloitui. Tässä työssä ei pystytä saamaan tuloksia, tukea ja apua pelkästään verkkopohjaisella toiminnalla.

 

Suomalainen hyvinvointi yhteiskunta on rakentunut vahvasti järjestöjen toiminnan varaan. Järjestöillä on merkittävä rooli kuntapalveluiden rinnalla eritysesti heikompiosasten elämän tukemisessa. 

Järjestöt toimivat vahvasti vapaaehtoisuuden voimin, mutta vapaaehtoistyöllä ei kateta kaikkea toimintaa. Toimintaa tukee STM/STEA sekä kuntien avustukset. Tällä tuella pystytään tarjoamaan laadukasta toimintaa, tukea suoraan ihmisille, jotka sitä tarvitsevat elämään erilaisissa haastavissa tilanteissa.

 

Nyt syksyn budjettiriihessä ehdotetaan säästötoimenpiteitä 127miljoonalla eurolla, jotka kohdistuvat suoraan sote-alan järjestöihin. Tämä tarkoittaa, että toiminnan rahoituksesta poistuisi vuosi tasolla 33% aikaisemmista avustusten määristä.

 

Mitä se käytännössä merkitsee? Pienten yhdistysten lakkauttamista, palveluiden heikkenemistä, mikä osuu suoraan yhteiskuntamme heikompiosaisiin. Julkiset palvelut eivät mitenkään pysty kattamaan tästä syntyvää tyhjiötä. On tärkeää, että säästö toimenpiteitä ja toiminnan priorisointeja tehdään. On tärkeää kuitenkin katsoa minne taloudelliset leikkaukset kohdistetaan. Jos mielenterveysjärjestö kentän toiminnasta poistuu ehdotettu leikkaus, ei se ole kestävä ratkaisu sekä leikkauksista puuttuu pitkäjänteinen suunnitelma. Mielenterveys palveluiden kapeneminen tuottaa yhteiskuntaamme pitkällä aikajanalla suuren taloudellisen kuorman. Väestön hyvän mielenterveyden tukeminen on ensisijaisen tärkeää koko väestön hyvinvointia, työllisyyskysymyksiä ajatellen. Ihmisten mielenterveyden ja hyvinvoinnin ei tulisi olla raskaiden taloudellisten leikkauksien kohteena.

 

Järjestöt yhdessä pystyvät tuottamaan mielenterveyden ja hyvinvoinnin tueksi palveluita, toimintaa ja tukea, joka ei ole taloudellisesti läheskään niin kuormittavaa kuin, terveyden tai erikoissairaanhoidon palvelut, joita on rajallisesti. Tämän vuoksi järjestöjen toiminta tulee pysyä ihmisten saavutettavana, tukemassa niitä, jotka tuen tarvitsevat.

 

Eveliina Lafghani

Helsingissä 18.8.2020 

Toiminnanjohtaja Eveliina Lafghani

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kulttuuripajat kulttuurihyvinvointitoiminnan ytimessä mielenterveyskentällä

  Mitä eroa on Taiteen Sulattamo ry:n ja kulttuuripajojen toiminnalla? Tämä kysymys nousee säännöllisesti esiin, mutta näkökulman voisi tällä kertaa kääntää myös siihen, mitä yhteistä niillä on. Kulttuuripajatoiminta on kulttuurimenetelmiä hyödyntävän mielenterveystyön johtotähti. Toimintamalli on saavuttanut pitkäjänteisellä menestyksekkäällä työllä vankan aseman ja kehittyy reagoiden kentän muutostarpeisiin. Kulttuuripajamalli on levinnyt ja juurtunut valtakunnalliseksi toimintamuodoksi. Taiteen Sulattamon tausta taas on vahvasti taiteen, erityisesti näyttämötaiteen, menetelmin tehtävässä mielenterveystyössä – taide edellä. Sulattamo tietää, miten taideprosessit edistävät mielenterveyttä. Työmme pureutuu aina taiteen kautta toimintaan ja taiteeseen toimintamme ytimessä. Kulttuuripajatoiminta on kulttuurimenetelmiä hyödyntävän mielenterveystyön johtotähti Vuosi 2023 on Taiteen Sulattamon kymmenes toimintavuosi. Taiteen Sulattamo sai alkunsa ammattitaiteilijoiden ja helsinkiläisten m

Kokemustoiminnan monet kasvot: Surevan kohtaaminen

  Kokemuksesi on arvokas - hankkeen blogisarjassa “Kokemustoiminnan monet kasvot” esitellään eri organisaatioissa toimivia kokemusasiantuntijoita ja vertaisia. Sarjan tarkoituksena on tuoda esiin, kuinka monissa organisaatioissa ja monimuotoisena erilaista kokemustoimintaa järjestetään. Tässä ensimmäisessä osassa esittelemme Surevan kohtaaminen -toiminnassa vaikuttavan Tuijan.  Olen Tuija Udd-Manninen. Olen 37 vuotta ja teen kokemuspuheenvuoroja edustaen niin Nuoret Lesket kuin Surunauha -järjestöäkin. Olen toiminut kokemusasiantuntijana vuodesta 2022 lähtien. Mielestäni tärkein ja arvokkain oppi käymästäni kokemusasiantuntijakoulutuksesta oli, että puheenvuoroa tehdessä saa ja pitääkin olla oma itsensä.  Kokemuskentällä olen tehnyt puheenvuoroja liittyen työelämään, lasten surusta sekä mitä läheisen itsemurhan kokeminen vie ja tuo omasta elämästä. Olen ollut mukana muutamassa projektissa, jossa on kehitetty tiedon ja avun löytymistä surun keskellä. Puheenvuoropyynnöt olen usein

Best of Both Worlds – Kokemusasiantuntijakoulutuksen järjestäminen yhteistyössä oppilaitosten kanssa

Kokemusasiantuntijuuden laajentuessa kasvaa paradoksaalisesti sekä paine koulutusten yhdenmukaisuuteen että monimuotoisuuteen. Erilaisia kokemusasiantuntijakoulutuksia järjestetään ansiokkaasti sekä järjestöissä, hyvinvointialueilla että oppilaitoksissa. Järjestökoulutusten vahvuuksia ovat esimerkiksi kohderyhmän tunteminen, mahdollisuus pieniin opetusryhmiin, tuttuun toimintaympäristöön ja yksilöllisiin oppimispolkuihin. Järjestöissä ja hyvinvointialueilla on mahdollista luoda myös saumaton polku kokemusasiantuntijalle koulutuksesta kokemustoimintaan – ja sen yli.  Järjestöissä kuitenkaan harvoin on resurssia oppilaitostasoiseen koulutuksen laadunhallintaan. Useat sosiaali- ja terveysalan järjestöt toimivat myös STEA:n rahoituksella, jota ei ole tarkoitettu tutkintoon johtavan koulutuksen järjestämisen (tai edes sen oppimisympäristönä toimimisen) tukemiseen. Harvat järjestöt ovat myöskään vieneet koulutustaan Koski-järjestelmään opintokeskusten kanssa kanssa tehtävän yhteistyön kautta