Siirry pääsisältöön

Pidetään Mielenterveysjärjestöjen pyörät pyörimässä!

Järjestöjen matalankynnyksen mielenterveys palvelut ovat tärkeä osa ihmisen mielenterveyden haasteista toipumisen prosessia.


Suomessa on noin 10 000 erilaista sote-alan järjestöä ja yhdistystä. Osa näistä järjestöistä on mielenterveystyötä tekeviä toimijoita. Koronan aiheuttama poikkeuksellinen tilanne, on kuormittanut monia mielenterveyden haasteiden kanssa kamppailevia sekä monen tilanne on kriisiytynyt pahoin. Iso vaikutus ihmisten mielenhyvinvointiin ja toipumisen edistymiseen on ollut sillä, että keväällä järjestöt, jotka tarjoavat matalankynnyksen palveluita joutuivat sulkemaan ovensa. Toiminta siirtyi verkkoon, mutta moni ihminen jäi oman onnensa nojaan. Järjestöt tekivät kuitenkin merkittävää kriisityötä niin verkossa kuin puhelinpalveluina. Nämä toimenpiteen olivat merkittävässä osassa ihmisten selviämistä koronakeväästä.

 

Valtakunnallisessa mielenterveysyhdistysten verkkopalaverissa nousi esille selkeä piikki sairaala hoitoihin hakeutumisessa. Monet järjestöjen palveluita käyttävät joutuivat poikkeuksellisen huonoon asemaan, sairaala jaksot kasvoivat, itsemurhatilastot kohosivat ja monen tilanne eskaloitui. Tässä työssä ei pystytä saamaan tuloksia, tukea ja apua pelkästään verkkopohjaisella toiminnalla.

 

Suomalainen hyvinvointi yhteiskunta on rakentunut vahvasti järjestöjen toiminnan varaan. Järjestöillä on merkittävä rooli kuntapalveluiden rinnalla eritysesti heikompiosasten elämän tukemisessa. 

Järjestöt toimivat vahvasti vapaaehtoisuuden voimin, mutta vapaaehtoistyöllä ei kateta kaikkea toimintaa. Toimintaa tukee STM/STEA sekä kuntien avustukset. Tällä tuella pystytään tarjoamaan laadukasta toimintaa, tukea suoraan ihmisille, jotka sitä tarvitsevat elämään erilaisissa haastavissa tilanteissa.

 

Nyt syksyn budjettiriihessä ehdotetaan säästötoimenpiteitä 127miljoonalla eurolla, jotka kohdistuvat suoraan sote-alan järjestöihin. Tämä tarkoittaa, että toiminnan rahoituksesta poistuisi vuosi tasolla 33% aikaisemmista avustusten määristä.

 

Mitä se käytännössä merkitsee? Pienten yhdistysten lakkauttamista, palveluiden heikkenemistä, mikä osuu suoraan yhteiskuntamme heikompiosaisiin. Julkiset palvelut eivät mitenkään pysty kattamaan tästä syntyvää tyhjiötä. On tärkeää, että säästö toimenpiteitä ja toiminnan priorisointeja tehdään. On tärkeää kuitenkin katsoa minne taloudelliset leikkaukset kohdistetaan. Jos mielenterveysjärjestö kentän toiminnasta poistuu ehdotettu leikkaus, ei se ole kestävä ratkaisu sekä leikkauksista puuttuu pitkäjänteinen suunnitelma. Mielenterveys palveluiden kapeneminen tuottaa yhteiskuntaamme pitkällä aikajanalla suuren taloudellisen kuorman. Väestön hyvän mielenterveyden tukeminen on ensisijaisen tärkeää koko väestön hyvinvointia, työllisyyskysymyksiä ajatellen. Ihmisten mielenterveyden ja hyvinvoinnin ei tulisi olla raskaiden taloudellisten leikkauksien kohteena.

 

Järjestöt yhdessä pystyvät tuottamaan mielenterveyden ja hyvinvoinnin tueksi palveluita, toimintaa ja tukea, joka ei ole taloudellisesti läheskään niin kuormittavaa kuin, terveyden tai erikoissairaanhoidon palvelut, joita on rajallisesti. Tämän vuoksi järjestöjen toiminta tulee pysyä ihmisten saavutettavana, tukemassa niitä, jotka tuen tarvitsevat.

 

Eveliina Lafghani

Helsingissä 18.8.2020 

Toiminnanjohtaja Eveliina Lafghani

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tulevaisuuden kokemusasiantuntijuus

Kokemusasiantuntijuus sosiaali- ja terveydenhuollon palveluissa on ollut läsnä jo pitkään. Ammattilaisten rinnalla toimivat kokemusasiantuntijat tuovat laatua ja lisäävät ymmärrystä monin eri tavoin. Kokemusasiantuntijuuden juuret ovat vertaistoimijuudessa ja kumpuavat vertaisten toisilleen antamasta tuesta. Viimeisten 20-vuoden aikana kokemuksen käyttäminen osana päihde- ja mielenterveyspalveluita on tullut jäädäkseen, siltikään meillä ei ole olemassa selkeää näkemystä siitä miten erilaisia kokemukseen perustuvia toimintoja tai työtä määritellään. Kokemusasiantuntijuuden ja vertaistoimijuuden rajat ovat häilyviä ja määritelmät epäselviä. Kokemukseen perustuvan tiedon ja osaamisen käyttämistä on yritetty selkeyttää palvelurakenteissa erilaisilla nimikkeillä ja jakamalla kokemusasiantuntijoita koulutettuihin ja kouluttamattomiin. Koulutuksen perusteella jaottelu ei toimi täysin sekään koska meillä ei ole olemassa yhtenäistä laatuun perustuvaa kokemusasiantuntijakoulutusta. KA-koulutuste

Kokemusasiantuntijuutta, kokemustietoa ja osaamista yli rajojen

Kokemusasiantuntijuutta, kokemustietoa ja osaamista yli rajojen!  Taiteen Sulattamossa on jo pitkään tehty eurooppalaista asiantuntijatiedon vaihtamista yli valtakunnan rajojen. Yhteistyötä on tehty Keski-Euroopan, Baltian maiden sekä erityisesti Viron toimijoiden kanssa. Koronapandemia pääsi katkaisemaan yhteiskehittämisen ja hiljensi suunnitelmat kansainvälisestä asiantuntijayhteistyöstä. Nyt Taiteen Sulattamo on kuitenkin päässyt aloittamaan yhteistyön virolaisen Kogemusnõustajate Kodan kanssa. Valmistelut yhteiselle kehittämishankkeelle on käynnistetty ja tavoitteena on aloittaa vuonna 2022 tulevaisuuteen katsova hankeyhteistyö. Virossa ja Suomessa on asiantuntijuutta kummallakin puolella Suomenlahtea, jonka jakaminen on tärkeää ja hyödyllistä. Erityisesti toimintamallien yhteisessä kehittämisessä, sekä asiantuntijuuden vaihdossa on paljon, mitä voimme oppia toisiltamme.  Virossa kokemusasiantuntijatoiminta on kehittynyt nopeasti. Toiminnan ja koulutuksen taso on korkealaatuista se

Pois pulpetista! Osaamisperusteinen kokemusasiantuntijakoulutus

Uskallan väittää, että lähes kaikilla on synkkä muisto tylsästä luentomuotoisesta opetuksesta, johon osallistuessa ajatus harhaili, keho puutui eikä mitään aiheeseen liittyvää oppimista tapahtunut. Aina ei edes muistanut luennon aihetta luokkatilasta poistuessa. Ennen varsinkin lukiot ja yliopistot nojasivat vahvasti perinteiseen opettajajohtoiseen tyyliin ja mekaanisten fakta-listojen pänttäykseen. Vanhempi sukupolvi kertoo myös kauhutarinoita kansakouluajoiltaan, kun Euroopan jokia – tai muuta (työ)elämässä välttämätöntä tietoa – opeteltiin ulkoa häpeän uhan motivoidessa suorituksia.  Vanhan liiton opetusmenetelmät herkistivät kouluallergialle. Tyyli suosi tietynlaista oppijaa, joka mukautui, käyttäytyi ja oppi lukemalla. 2020-luvun työelämän vaatimukset suosivat toisenlaista tyyppiä: energistä ja rohkeaa touhukasta tekijää. Toki akateemisella (humanistisellakin!) osaamisella on yhä tärkeä arvonsa, mikä vallitsevassa arvoilmapiirissä on taloudellisten hyötylaskelmien alla valitettava