Ensi kertaa teatterityöpajassa!


Ensi kertaa teatterityöpajassa! 

Aluksi hieman hermostutti. Olin selvästi oman mukavuusalueeni ulkopuolella. En oikein tiennyt,

mitä työpaja pitää sisällään ja mitä siellä tehdään. Joudunko lavalle esiintymään? Olin aloittanut

sosionomiopintoihini liittyvän työharjoittelun Taiteen Sulattamolla ja heti ensimmäisellä viikolla

pääsin osallistumaan torstaisin pidettävään teatterityöpajaan, jota vetävät Sulattamon

työpajaohjaajat Minttu ja Karo. Teatteri on taiteen muodoista itselle vierain, vaikka intoa on oppia

siitä lisää.


Teatteripaja alkoi kevyillä fyysisillä lämmittelyillä. Tämän jälkeen esitimme syövämme lempiruokaa

mimiikan keinoin ja toisten tuli arvata, mikä ruoka oli kyseessä. Mimiikka on näyttämötaiteen

muoto, jossa ei käytetä ääntä eikä sanoja, vaan asia esitetään ilmein ja elein. Minä näyttelin

syöväni sushia puikoilla sekä noukkivani omenia puusta ja tekeväni niistä piirakan. Kummatkin

syötävät arvattiin, joten kai esitin ne ihan hyvin.


Seuraavaksi harjoittelimme ilmeiden avulla tunteiden ilmaisemista ja toisen tunteiden lukemista.

Liikuimme vapaasti tilassa, ja kohdatessamme juttelimme niitä näitä, säästä, muusta eikä mistään.

Maski hieman hankaloitti tehtäviä, mutta yllättävän paljon pelkistä silmistä voi lukea toisen

tunnelmia. Harjoituksen jälkeen purimme tehtävän. Miltä tuntuu vieraan tai tutun kanssa

spontaani jutustelu, onko se helppoa vai epämiellyttävää ja miksi.


Kaikki aikaisemmat harjoitteet lämmittelivät kohti ensimmäistä improtehtävää.

Improvisaatiossahan, esitys muodostuu juuri sillä hetkellä, kun sitä esitetään, eikä tekemistä

harjoitella etukäteen. Ymmärsin, että improvisaatio on myös ainutkertainen tapahtuma.

Aloitimme valitsemalla esillä olevista kuvista sen, joka puhutteli eniten. Näiden kuvien pohjalta

mietimme kolmen hengen ryhmissä hieman rooleja sekä esityksen kulkua. Tämän sitten esitimme,

tilanteeseen heittäytyen, toisille pajan kävijöille. Oma heittäytymiseni oli hieman kankeaa, mutta

kun muut uskalsivat, niin miksen minäkin.


Pajaan kuului myös useita muita teatteriharjoitteita. Esimerkiksi muodostimme yhdessä tarinoita

sana kerrallaan, määriteltyyn tyylilajiin pohjautuen, ja teimme niistä lyhyitä esityksiä. Eräässä

tehtävässä harjoittelimme jatkamaan toisen aloittamaa erikoista tilannetta, siten että tarina

muodostui pala palata ja esittäjä kerrallaan. Ennen kuin oli rentoutumisen vuoro, joka tehdään

jokaisen teatterinpajan lopuksi, esittelimme itsemme muiden keksimien ammattien ja tunteiden

perusteella. Kuvitteellisen lavan valtasivat vuorollaan tylsistynyt kaupankassa, pirteä uutistenlukija

ja iloinen sairaalapelle.


Pajan aikana huomasin, että tukala epämukavuus vaihtoi nauruun ja rentoutumiseen. Ei tarvinnut

pelätä, että kukaan nauraisi kömpelyydelleni tai sille etten saanutkaan sanoja suustani omalla

vuorollani. Itsestään saa antaa juuri niin paljon kuin juuri sillä hetkellä pystyy. Ensi viikolla

uudestaan!


Sanna

Sosionomiopiskelija HAMK



Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Taiteen ja mielenterveystyön yhdyspinnoilla

Mielenterveysbarometri on julkaistu 25.3.2021

Pandemian keskellä kulttuuripalvelut lisäävät mielen hyvinvointia, mutta kuinka palveluita voisi saavuttaa?