Siirry pääsisältöön

Ensi kertaa teatterityöpajassa!


Ensi kertaa teatterityöpajassa! 

Aluksi hieman hermostutti. Olin selvästi oman mukavuusalueeni ulkopuolella. En oikein tiennyt,

mitä työpaja pitää sisällään ja mitä siellä tehdään. Joudunko lavalle esiintymään? Olin aloittanut

sosionomiopintoihini liittyvän työharjoittelun Taiteen Sulattamolla ja heti ensimmäisellä viikolla

pääsin osallistumaan torstaisin pidettävään teatterityöpajaan, jota vetävät Sulattamon

työpajaohjaajat Minttu ja Karo. Teatteri on taiteen muodoista itselle vierain, vaikka intoa on oppia

siitä lisää.


Teatteripaja alkoi kevyillä fyysisillä lämmittelyillä. Tämän jälkeen esitimme syövämme lempiruokaa

mimiikan keinoin ja toisten tuli arvata, mikä ruoka oli kyseessä. Mimiikka on näyttämötaiteen

muoto, jossa ei käytetä ääntä eikä sanoja, vaan asia esitetään ilmein ja elein. Minä näyttelin

syöväni sushia puikoilla sekä noukkivani omenia puusta ja tekeväni niistä piirakan. Kummatkin

syötävät arvattiin, joten kai esitin ne ihan hyvin.


Seuraavaksi harjoittelimme ilmeiden avulla tunteiden ilmaisemista ja toisen tunteiden lukemista.

Liikuimme vapaasti tilassa, ja kohdatessamme juttelimme niitä näitä, säästä, muusta eikä mistään.

Maski hieman hankaloitti tehtäviä, mutta yllättävän paljon pelkistä silmistä voi lukea toisen

tunnelmia. Harjoituksen jälkeen purimme tehtävän. Miltä tuntuu vieraan tai tutun kanssa

spontaani jutustelu, onko se helppoa vai epämiellyttävää ja miksi.


Kaikki aikaisemmat harjoitteet lämmittelivät kohti ensimmäistä improtehtävää.

Improvisaatiossahan, esitys muodostuu juuri sillä hetkellä, kun sitä esitetään, eikä tekemistä

harjoitella etukäteen. Ymmärsin, että improvisaatio on myös ainutkertainen tapahtuma.

Aloitimme valitsemalla esillä olevista kuvista sen, joka puhutteli eniten. Näiden kuvien pohjalta

mietimme kolmen hengen ryhmissä hieman rooleja sekä esityksen kulkua. Tämän sitten esitimme,

tilanteeseen heittäytyen, toisille pajan kävijöille. Oma heittäytymiseni oli hieman kankeaa, mutta

kun muut uskalsivat, niin miksen minäkin.


Pajaan kuului myös useita muita teatteriharjoitteita. Esimerkiksi muodostimme yhdessä tarinoita

sana kerrallaan, määriteltyyn tyylilajiin pohjautuen, ja teimme niistä lyhyitä esityksiä. Eräässä

tehtävässä harjoittelimme jatkamaan toisen aloittamaa erikoista tilannetta, siten että tarina

muodostui pala palata ja esittäjä kerrallaan. Ennen kuin oli rentoutumisen vuoro, joka tehdään

jokaisen teatterinpajan lopuksi, esittelimme itsemme muiden keksimien ammattien ja tunteiden

perusteella. Kuvitteellisen lavan valtasivat vuorollaan tylsistynyt kaupankassa, pirteä uutistenlukija

ja iloinen sairaalapelle.


Pajan aikana huomasin, että tukala epämukavuus vaihtoi nauruun ja rentoutumiseen. Ei tarvinnut

pelätä, että kukaan nauraisi kömpelyydelleni tai sille etten saanutkaan sanoja suustani omalla

vuorollani. Itsestään saa antaa juuri niin paljon kuin juuri sillä hetkellä pystyy. Ensi viikolla

uudestaan!


Sanna

Sosionomiopiskelija HAMK



Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Mielenterveysbarometri on julkaistu 25.3.2021

Taiteen Sulattamo ry:n toiminnanjohtajan ajatuksia barometreistä ja siitä, mitä ne kertovat yhteiskuntamme nykytilanteesta   Taiteen Sulattamon  on tärkeä nostaa vastikään julkaistujen tärkeiden barometrien tulokset näkyviksi – keskiössä on erityisesti Mielenterveysbarometri . Tulokset kuvaavat osuvasti Taiteen Sulattamon toimintakentän tilannetta sekä yhteiskunnan tilannetta kokonaisuudessaan.  Taiteen Sulattamo on ennen kaikkea vaikuttamassa, kehittämässä ja parantamassa mielenterveystyöllä heikoimmassa asemassa olevien mielenterveyttä ja mielen hyvinvointia. Olemme mielenterveystoimija järjestökentässä ja mielenterveys sekä mielen hyvinvointi on tärkein toimintasektorimme.  Taiteen keinoin tehtävä mielenterveystyö liikkuu monella eri sektorilla: taide-, kulttuuri-, kulttuurihyvinvointi-, sote- ja hytekenttien erilaisilla pinnoilla. Näihin kaikkiin sektoreihin liittyy erittäin vahvasti mielenterveys ja mielen hyvinvointi, monikerroksisesti.  Järjestössämme pohdimme näiden barometrien

Pandemian keskellä kulttuuripalvelut lisäävät mielen hyvinvointia, mutta kuinka palveluita voisi saavuttaa?

Mediassa  puhutaan tällä hetkellä paljon siitä, miten koronarajoitukset Suomessa toteutetaan, ja millainen logiikka rajoituksissa on. Teatterit ja kulttuuripalvelut ovat suurimmalta osalta kiinni, ja jos jotain palveluita on tarjolla, niin kulttuurikokemuksia saavutetaan silti hyvin rajoitetusti. Pääkaupunkiseudulla rajoitukset tiukkenevat, ja ovet sulkeutuvat. Monia pohdituttavat ja puhututtavat ravintoloiden aukiolosäädökset tai nyt lomakaudella Lapin laskettelukeskusten rajoitukset ja ihmismassat, joita keskuksissa on. Sosiaalisen median eri kanavat sekä media yleensäkin on laajasti täynnä asiaan liittyvää keskustelua.   Twitterissä liikkuva kommentti, By Andre Wickström on saanut paljon näkyvyyttä. Voiko jotenkin laittaa teatterit enemmän kiinni niin tästäkin selvitään.  https://twitter.com/andrewickstroem Näihin kommentteihin en ota kantaa , mutta ajatuksia tämä keskustelu herättää, myös täällä Taiteen Sulattamolla. Mielenterveys-, taide- ja kulttuuritoiminta on meillä kaikin kein

Arjen supersankarit — uusi Roolipeli mielenterveyden teemojen ympärillä

Taiteen Sulattamolla kehitetään uusia innovaatioita ja toimintoja. Yksi näistä on Mixu Laurosen kehittämistyönä toteutettava uusi Roolipeli mielenterveyden teemojen ympärillä. Roolipelaaminen on Taiteen Sulattamolla jo testissä ollutta toiminta ja sitä kehitetään eteenpäin meille sopivaksi. Peliprojekti Mentalsin sisältöä avaa pelinkehittäjä tässä blogissa. Projekti Mentals Vuonna 2016 järjestettiin kilpailu, jonka tarkoituksena oli kirjoittaa roolipeli kahdessakymmenessäneljässä tunnissa. Päätin osallistua kilpailuun, mutta en oikein keksinyt aihetta. Pyörittelin päässäni kaikenlaista, ja lopulta mieleeni juolahti arjen supersankarius. Se on kehittämäni termi, joka kuvaa mielenterveyden haasteita kohtaavien selviämistä arjessa. Arjen sankareista puhutaan paljon, mutta monesti unohtuu, että on ihmisiä, jotka joutuvat päivittäin taistelemaan paitsi arjen askareiden, myös mielenterveydellisten hidasteiden kanssa – ja onnistuvat siinä. Heitä minä kutsun arjen supersankareiksi. Sain