Siirry pääsisältöön

Kuka hirtti ponin?





Ihmettelen torstaiaamun sarastaessa: kuka hirtti ponin? Teatterimuseolta Sirpaleiden harjoituksista postattiin kuva täplikkäästä pahviponista, joka roikkuu katosta. Minäkin olen kuin löysässä hirressä roikkuva poni. Kuka minut hirtti, sitä en tiedä. Teinkö sen itse?

Sulattamo on minulle tärkein taiteellinen työmaa jossa olen. Kaksinaisuuden tunne on kummallinen. Halu tehdä ja toimia on valtava, mutta aina jossain tulee jarruja vastaan. Kun roikkuu löyhässä hirressä, välillä naru kiristyy ja välillä sitä joku löysää.

Narua kiristää talous, ainainen rahan puute, ajan puute ja resurssien pienuus. Joskus tuntee juoksevansa päin seinää naru kaulassa, ja kun osuu seinään, lennähtää takaisin ja naru sentään hieman löystyy. Kädet kyynärpäitä myöden työssä, jalat savessa ja pää tyhjänä.

Miten saada taloudelliset tukijat puolelle, miten päästä jonkun rahoituksen piiriin, miten muuttaa kannustus euroiksi niin, ettei naru olisi aina niin kireälllä? Voiko joku ratkaista tämän? Ei kukaan  -  minä olen ratkaisun avain yhdessä sulattamolaisten kanssa. Niin kauan kuin ratkaisua ei synny roikun löysässä hirressä kuin hirtetty pahvinen poni. Mutta kun tapaan sulattamolaiset, saan halauksen ja hymyn. Sillä jaksaa taas eteenpäin.

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Erään koulutuksen tarina - Kokemusasiantuntijakoulutuksen osallistuja kertoo

Hengittäkää rauhallisesti sisään ja ulos. Hengittäkää sisään ajatuksia, joita koette tarvitsevanne tänään. Puhaltakaa ulos ajatuksia, joista haluatte päästää irti. Päästän mielessäni irti häpeästä, liiallisesta analysoimisesta ja itsekriittisyydestä. Sisään hengitän lempeyttä, rauhaa sekä kykyä keskittyä hetkeen. Tämän maadoittumisharjoituksen myötä palaan mielessäni muistelemaan sitä, kuinka tällaisen maadoittumisharjoituksen ja fiilisringin jälkeen tuntui luontevalta sukeltaa omaan kokemukseen taiteen keinoin. Taidemenetelmät olivat todella monipuolisia ja oli erityisen tärkeää, että ryhmässä vallitsi lempeä ilmapiiri, jossa oli turvallista kokeilla omien rajojen mukaan myös sellaisia taidemenetelmiä, jotka tuntuivat itselle vaikeilta tai joissa koki olevansa huono. Usein taidemenetelmiä varten piti päättää joku tietty tapahtuma omasta tarinasta. Tapahtuman valitseminen tuntui itselle usein haasteelliselta, mutta lopulta se toi näkyväksi, mitkä tapahtumat omassa tarinassa ovat niitä ...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Vapaat vibat -taidenäyttely syntyi irti päästämisen teemasta

Anu Ipatti on yksi näyttelyn tilataideteoksen "Uusi tarkoitus" tekijöistä.   “Tänä syksynä sain osallistua Taiteen Sulattamon taidenäyttelyprojektiin. Projektin alkaessa jokainen sai kertoa, mitä toivoo kurssilta. Minun toiveeni oli luovan tekemisen lisäksi päästä rakentamaan näyttelyä oppiakseni, miten se tehdään. Projekti oli todella antoisa.  Sain tutustua uusiin, samanhenkisiin ihmisiin, nauttia luovasta työskentelystä flow-tilassa, jossa aika ja paikka katosivat ja toteuttaa tilataideteoksen yhdessä ryhmän kanssa. Työskentelyyn virittäytymisessä minulle toimi parhaiten tilassa liikkuminen liikuttaen kehoa itselle mieluisalla tavalla rauhallisen musiikin tahtiin ja sen jälkeen pysähtyminen valitsemaani asentoon päästäen irti päivän tapahtumista. Virittäytymisen jälkeen luova tekeminen lähti liikkeelle vaivattomasti, ja ideoita teokseen pulppusi päästä. Työstimme tilataideteosta neljän naisen voimin. Päätimme, ettemme liikaa kysy toistemme mielipiteitä siitä, mitä teokseen...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Toipujien oma Mielekäs Muutos - erään itseopiskelukurssin tarina

“Taiteen Sulattamon toiminta on todella tehnyt uusia aluevaltauksia”, huomasin ajattelevani, kun kirjauduin ensimmäistä kertaa valkoiseen, suorastaan askeettiseen oppimisympäristöön internetissä. Kaikki oli saanut alkunsa paria vuotta aikaisemmin erään kokemusasiantuntija Tim Saarisen ajatuksesta ja tässä sitä oltiin; luomassa jotain uutta jossain uudessa paikassa.  Käsillä oli Mielekäs Muutos -itseopiskelukurssi, jonka sisältöjä olimme kehittäneet yli vuoden ryhmiimme osallistuvien toipujien kanssa. Sisällöistä oli tullut niin hyviä, että halusimme kertoa niistä ja niiden tuomista hyödyistä koko maailmalle! Päädyimme aloittamaan kuitenkin koti-Suomesta ja kutsuimme mukaan ennakkoluulottomia testaajia. Materiaali ja tehtävät kannustivat oman elämän reflektointiin ja motivoivat tekemään muutoksia itsensä hyväksi. Testaajilla oli kaksi viikkoa aikaa tutustua kurssiin ja vastata palautekyselyyn. Kyselyssä kartoitettiin kokemuksia kurssin käytettävyydestä, rakenteesta, visuaalisesta il...
Lähetä kommentti
Lue lisää