Hullu luovuus tai luova hulluus

Paljon käytetään sanaa luova hulluus. Monasti se kuitenkin menee niin, että hulluus luo taidetta. Jos katsotaan historiaa niin, moni taiteilija on ollut luovasti hullu tai hullu ja luonnut maailmalle säväyttävää taidetta. Moni taide maalari, kirjailija, teatterin tekijä on kärsinyt mielen särkymisestä ja kuitenkin kyennyt tuottamaan, mitä hienointa taidetta. Kunnes tulee tilanteeseen, että hulluus valtaa ja luovuus katoaa.

Hullun ihmisen luovuus on parhaimmillaan suurinta taidetta, pahimmillaan tuhoavaa. Se voi viedä mielenhäiriöön ja mielisairaalaan, jossa taiteilija kulkee ympäri käytävää ja puhuu henkilöhahmonsa suulla. Hahmo voi olla Jeesus tai Napoleon. Sairaalareissunsa tehtyään toipilaalla on kuitenkin taas uutta inspiraatiota. Ellei sairaus tuhoa lopullisesti inspiraation lähdettä.

Luovan hulluuden alkuperä lienee syvällä myyttisen taiteilijuuden ytimessä. Taiteilija näkee maailman kuten muut eivät näe. Herkemmin ja syvemmin, ihmettelyänsä koskaan lopettamatta. Suurella sekopäisellä taiteilijalla on aikaa ja tilaa luovuudelleen, koska hän ei käsitä, miksi ainutkertainen lyhyt elämä pitäisi tuhlata toimistossa istumiseen. Arkiseen elämään, tylsyyteen ja latteaan olotilaan.

Silti ajattelen, että hulluus ja luovuus vaikka kulkevat monesti käsi kädessä, ei mielen särkymistä toivo kellekkään. Vaikka sen myötä saisikin lahjoja toteuttaa nähdä asioita eri näkökulmista, tuottaa ne taiteellisin keinoin maailmalle. On hulluus kuitenkin ihmisen, mielen syöjä kuin musta viitta joka jossain kohtaa peittää ihmisen alleen. Se peittää myös luovuuden ja silloin kaikki katoaa.

Tunnettu Tanskalainen taidemaalari Peder Severin Krøye loi tunnettuja ainut kertaisia maalauksia omana aikakautenaan. Mielen sairaus, antoi hänelle kyvyn nähdä maailma omalla tavallaan ja luoda mitä uskomattomimpia teoksia. Mutta vaikka se, teki hänestä loistavan taiteilijan niin mielen sairaus vei hänen luovuutensa ja hän kadotti taiteen luovuuden hulluuden virtaan.

Taiteen äärellä kuitenkin, on tärkeää olla tasapainossa. Mielenhyvinvointi ja taiteellinen luominen on mahdollista. Tällöin voidaan puhua luovasta hulluudesta. Jokaisella on mahdollisuus olla luova. Luomisen väylät ovat ihmisillä erilaisia, mutta toiveena ja ajatuksena olisi, että luova hulluus luo yhteisöllisyyttä, mielenhyvinvointia, poistaa syrjäytymista ja tuottaa erilaista taidetta yhteisöille ja yhteiskunnalle. Ihasteltavaksi sen eri muodoissa.