Siirry pääsisältöön

Myöhästyin bussista, kohtaamisia pysäkillä mieleen painuvaa...

Eka bussi, toinen bussi, kolmas bussi. Mutta missä on minun bussini? Ei näy ei kuulu, ei tule bussia.
Odottavan aika on pitkä, niin sitä aina sanotaan. 
Tänään silti odottavan aika kääntyi aivan omituiseksi. 



Kun myöhästyy bussista ja seuraava tulee 20:n minuutin kuluttua, sitä hivenen kiroaa. Kulmat menee kurttuun, saattaa potkaista bussipysäkkiä jos kukaan ei ole näkemässä. Niin,  että isovarvas taittuu 90 asteen kulmaan. Sen jälkeen huomio kiinnittyy vain sattuvaan varpaaseen ja tuska bussista myöhästymisestä helpottaa.



Tänään kuitenkin eräs vanhempi rouva lähestyi minua. Aloitti suoraan näin:
Hei, olen 90 vuotias vanha rouva, kun tässä näin sinut yksin odottamassa, ajattelin tulla tervehtimään.



Tuosta se alkoi. Ja päätyi siihen, että tarkoituksella missasin kaksi seuraavaakin bussia.
Siinä sai kuulla asuinalueestani pitkät pätkät mielenkiintoista historiaa.
Lopuksi selvästi yksinäinen rouva melkein purskahti kyyneliin, kun lopulta hyppäsin bussiin.

Odottavan aika ei ollut pitkä. Odottavan aika olikin ystävällinen, opettavainen, sekä jopa tukeva.
Toivottavasti vanha rouva sai päiväänsä piristystä! Minä ainakin sain.

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tulevaisuuden kokemusasiantuntijuus

Kokemusasiantuntijuus sosiaali- ja terveydenhuollon palveluissa on ollut läsnä jo pitkään. Ammattilaisten rinnalla toimivat kokemusasiantuntijat tuovat laatua ja lisäävät ymmärrystä monin eri tavoin. Kokemusasiantuntijuuden juuret ovat vertaistoimijuudessa ja kumpuavat vertaisten toisilleen antamasta tuesta. Viimeisten 20-vuoden aikana kokemuksen käyttäminen osana päihde- ja mielenterveyspalveluita on tullut jäädäkseen, siltikään meillä ei ole olemassa selkeää näkemystä siitä miten erilaisia kokemukseen perustuvia toimintoja tai työtä määritellään. Kokemusasiantuntijuuden ja vertaistoimijuuden rajat ovat häilyviä ja määritelmät epäselviä. Kokemukseen perustuvan tiedon ja osaamisen käyttämistä on yritetty selkeyttää palvelurakenteissa erilaisilla nimikkeillä ja jakamalla kokemusasiantuntijoita koulutettuihin ja kouluttamattomiin. Koulutuksen perusteella jaottelu ei toimi täysin sekään koska meillä ei ole olemassa yhtenäistä laatuun perustuvaa kokemusasiantuntijakoulutusta. KA-koulutuste
1 kommentti
Lue lisää

Kokemusasiantuntijuutta, kokemustietoa ja osaamista yli rajojen

Kokemusasiantuntijuutta, kokemustietoa ja osaamista yli rajojen!  Taiteen Sulattamossa on jo pitkään tehty eurooppalaista asiantuntijatiedon vaihtamista yli valtakunnan rajojen. Yhteistyötä on tehty Keski-Euroopan, Baltian maiden sekä erityisesti Viron toimijoiden kanssa. Koronapandemia pääsi katkaisemaan yhteiskehittämisen ja hiljensi suunnitelmat kansainvälisestä asiantuntijayhteistyöstä. Nyt Taiteen Sulattamo on kuitenkin päässyt aloittamaan yhteistyön virolaisen Kogemusnõustajate Kodan kanssa. Valmistelut yhteiselle kehittämishankkeelle on käynnistetty ja tavoitteena on aloittaa vuonna 2022 tulevaisuuteen katsova hankeyhteistyö. Virossa ja Suomessa on asiantuntijuutta kummallakin puolella Suomenlahtea, jonka jakaminen on tärkeää ja hyödyllistä. Erityisesti toimintamallien yhteisessä kehittämisessä, sekä asiantuntijuuden vaihdossa on paljon, mitä voimme oppia toisiltamme.  Virossa kokemusasiantuntijatoiminta on kehittynyt nopeasti. Toiminnan ja koulutuksen taso on korkealaatuista se
Lähetä kommentti
Lue lisää

Pois pulpetista! Osaamisperusteinen kokemusasiantuntijakoulutus

Uskallan väittää, että lähes kaikilla on synkkä muisto tylsästä luentomuotoisesta opetuksesta, johon osallistuessa ajatus harhaili, keho puutui eikä mitään aiheeseen liittyvää oppimista tapahtunut. Aina ei edes muistanut luennon aihetta luokkatilasta poistuessa. Ennen varsinkin lukiot ja yliopistot nojasivat vahvasti perinteiseen opettajajohtoiseen tyyliin ja mekaanisten fakta-listojen pänttäykseen. Vanhempi sukupolvi kertoo myös kauhutarinoita kansakouluajoiltaan, kun Euroopan jokia – tai muuta (työ)elämässä välttämätöntä tietoa – opeteltiin ulkoa häpeän uhan motivoidessa suorituksia.  Vanhan liiton opetusmenetelmät herkistivät kouluallergialle. Tyyli suosi tietynlaista oppijaa, joka mukautui, käyttäytyi ja oppi lukemalla. 2020-luvun työelämän vaatimukset suosivat toisenlaista tyyppiä: energistä ja rohkeaa touhukasta tekijää. Toki akateemisella (humanistisellakin!) osaamisella on yhä tärkeä arvonsa, mikä vallitsevassa arvoilmapiirissä on taloudellisten hyötylaskelmien alla valitettava
Lähetä kommentti
Lue lisää