Siirry pääsisältöön

Myöhästyin bussista, kohtaamisia pysäkillä mieleen painuvaa...

Eka bussi, toinen bussi, kolmas bussi. Mutta missä on minun bussini? Ei näy ei kuulu, ei tule bussia.
Odottavan aika on pitkä, niin sitä aina sanotaan. 
Tänään silti odottavan aika kääntyi aivan omituiseksi. 



Kun myöhästyy bussista ja seuraava tulee 20:n minuutin kuluttua, sitä hivenen kiroaa. Kulmat menee kurttuun, saattaa potkaista bussipysäkkiä jos kukaan ei ole näkemässä. Niin,  että isovarvas taittuu 90 asteen kulmaan. Sen jälkeen huomio kiinnittyy vain sattuvaan varpaaseen ja tuska bussista myöhästymisestä helpottaa.



Tänään kuitenkin eräs vanhempi rouva lähestyi minua. Aloitti suoraan näin:
Hei, olen 90 vuotias vanha rouva, kun tässä näin sinut yksin odottamassa, ajattelin tulla tervehtimään.



Tuosta se alkoi. Ja päätyi siihen, että tarkoituksella missasin kaksi seuraavaakin bussia.
Siinä sai kuulla asuinalueestani pitkät pätkät mielenkiintoista historiaa.
Lopuksi selvästi yksinäinen rouva melkein purskahti kyyneliin, kun lopulta hyppäsin bussiin.

Odottavan aika ei ollut pitkä. Odottavan aika olikin ystävällinen, opettavainen, sekä jopa tukeva.
Toivottavasti vanha rouva sai päiväänsä piristystä! Minä ainakin sain.

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kokemustoiminnan monet kasvot: Surevan kohtaaminen

  Kokemuksesi on arvokas - hankkeen blogisarjassa “Kokemustoiminnan monet kasvot” esitellään eri organisaatioissa toimivia kokemusasiantuntijoita ja vertaisia. Sarjan tarkoituksena on tuoda esiin, kuinka monissa organisaatioissa ja monimuotoisena erilaista kokemustoimintaa järjestetään. Tässä ensimmäisessä osassa esittelemme Surevan kohtaaminen -toiminnassa vaikuttavan Tuijan.  Olen Tuija Udd-Manninen. Olen 37 vuotta ja teen kokemuspuheenvuoroja edustaen niin Nuoret Lesket kuin Surunauha -järjestöäkin. Olen toiminut kokemusasiantuntijana vuodesta 2022 lähtien. Mielestäni tärkein ja arvokkain oppi käymästäni kokemusasiantuntijakoulutuksesta oli, että puheenvuoroa tehdessä saa ja pitääkin olla oma itsensä.  Kokemuskentällä olen tehnyt puheenvuoroja liittyen työelämään, lasten surusta sekä mitä läheisen itsemurhan kokeminen vie ja tuo omasta elämästä. Olen ollut mukana muutamassa projektissa, jossa on kehitetty tiedon ja avun löytymistä surun keskellä. Puheenvuoropyynnöt olen usein
Lähetä kommentti
Lue lisää

Kokemustoiminnan monet kasvot: Virike ry

Kokemuksesi on arvokas -hankkeen blogisarjassa “Kokemustoiminnan monet kasvot” esitellään eri organisaatioissa toimivia kokemusasiantuntijoita ja vertaisia. Seuravaaksi esittelemme Virike ry :n kokemusasiantuntijan, Heidin. "Olen Heidi, iältäni 46v, ja olen käynyt kokemusasiatuntijakoulutuksen Virike Ry:llä vuonna 2020 Mikkelissä. Olen koulutukseltani päihde- ja mielenterveystyön lähihoitaja, mutta ollut työkyvyttömyyseläkkeellä jo useita vuosia kroonisten kipujen, masennuksen, ja Ehlers-Danlosin syndrooman takia. Arvokkain oppi, jonka sain kokemusasiantuntijakoulutuksesta oli se, että olen ihmisenä tärkeä. Omalla sairastumiskokemuksella on merkitystä, se ei ole mennyt hukkaan. Sain siitä hyvän työkalun, jolla voin auttaa esim. terveydenhuollon ammattilaisia ja opiskelijoita laajentamaan ajattelutapojaan koskien meitä sairastuneita. Lisäksi koulutus poisti sitä valtavan suurta häpeää, jota koin todella pitkään sairastumisestani.  Olen käynyt kertomassa tarinaani kouluilla opiskel
Lähetä kommentti
Lue lisää

Best of Both Worlds – Kokemusasiantuntijakoulutuksen järjestäminen yhteistyössä oppilaitosten kanssa

Kokemusasiantuntijuuden laajentuessa kasvaa paradoksaalisesti sekä paine koulutusten yhdenmukaisuuteen että monimuotoisuuteen. Erilaisia kokemusasiantuntijakoulutuksia järjestetään ansiokkaasti sekä järjestöissä, hyvinvointialueilla että oppilaitoksissa. Järjestökoulutusten vahvuuksia ovat esimerkiksi kohderyhmän tunteminen, mahdollisuus pieniin opetusryhmiin, tuttuun toimintaympäristöön ja yksilöllisiin oppimispolkuihin. Järjestöissä ja hyvinvointialueilla on mahdollista luoda myös saumaton polku kokemusasiantuntijalle koulutuksesta kokemustoimintaan – ja sen yli.  Järjestöissä kuitenkaan harvoin on resurssia oppilaitostasoiseen koulutuksen laadunhallintaan. Useat sosiaali- ja terveysalan järjestöt toimivat myös STEA:n rahoituksella, jota ei ole tarkoitettu tutkintoon johtavan koulutuksen järjestämisen (tai edes sen oppimisympäristönä toimimisen) tukemiseen. Harvat järjestöt ovat myöskään vieneet koulutustaan Koski-järjestelmään opintokeskusten kanssa kanssa tehtävän yhteistyön kautta
Lähetä kommentti
Lue lisää