Siirry pääsisältöön
Peilistä Häpeään

Sulattamolaisten kasvoilla käy tuskin huomattava välähdys, kun Peili mainitaan. Peili oli näytelmä kahdelle näyttelijälle ja kymmenelle mielenterveyskuntoutujalle, ja se esitettiin ensi kertaa yleisölle KokoTeatterissa syksyllä 2012. Oikeastaan ajatus koko Sulattamosta syntyi Peilin harjoitusten ruokatauolla, kun Eveliina ja Panu yhdessä totesivat, että tätä pitää saada lisää. Taisivat vielä lyödä kättä päälle.

 Monet Peilin tekijöistä ovat tänä vuonna mukana tekemässä Häpeää. Häpeä on työnimi produktiolle, joka nousee näyttämölle Q-teatterissa loppusyksystä. Se on toisaalta loogista jatkoa Peilille  -  sen aiheet ja teema kumpuavat tekijöiden omista kokemuksista  -  mutta toisaalta oma itsenäinen teoksensa, joka ei haikaile mennyttä vaan kurkottaa kohti uutta.

Siinä kun Peili sukelsi syvälle itsetutkiskeluun, Häpeä pyrkii löytämään yksityisen kokemuksen takaa yleisen. Häpeä kun on siitä mukava ja demokraattinen tunne, että jokainen on sitä joskus maistanut. Kun sulattamolaiset innostuivat kertomaan häpeäkokemuksiaan tammikuisissa harjoituksissa, keskustelua olisi voitu jatkaa pitkälle iltapäivään. Juttu polveili alakoulun vääränlaisista eväsleivistä vaikeaan isäsuhteeseen. Monen tarinan päälle naurettiin vapautuneesti, monet sattumukset tuntuivat etäisesti tutuilta, monet kirpaisivat kuulijaakin.

 Häpeä voi polttaa ikuisen merkin sieluun, se voi eristää ihmisen muista, tappaa elämänilon. Mutta siitä voi myös vapautua. Sulattamon Häpeä-näytelmä on tutkielma: siinä yritetään kirkastaa ja tehdä näkyväksi se hetki, kun päivä taas paistaa risukasaankin.

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Erään koulutuksen tarina - Kokemusasiantuntijakoulutuksen osallistuja kertoo

Hengittäkää rauhallisesti sisään ja ulos. Hengittäkää sisään ajatuksia, joita koette tarvitsevanne tänään. Puhaltakaa ulos ajatuksia, joista haluatte päästää irti. Päästän mielessäni irti häpeästä, liiallisesta analysoimisesta ja itsekriittisyydestä. Sisään hengitän lempeyttä, rauhaa sekä kykyä keskittyä hetkeen. Tämän maadoittumisharjoituksen myötä palaan mielessäni muistelemaan sitä, kuinka tällaisen maadoittumisharjoituksen ja fiilisringin jälkeen tuntui luontevalta sukeltaa omaan kokemukseen taiteen keinoin. Taidemenetelmät olivat todella monipuolisia ja oli erityisen tärkeää, että ryhmässä vallitsi lempeä ilmapiiri, jossa oli turvallista kokeilla omien rajojen mukaan myös sellaisia taidemenetelmiä, jotka tuntuivat itselle vaikeilta tai joissa koki olevansa huono. Usein taidemenetelmiä varten piti päättää joku tietty tapahtuma omasta tarinasta. Tapahtuman valitseminen tuntui itselle usein haasteelliselta, mutta lopulta se toi näkyväksi, mitkä tapahtumat omassa tarinassa ovat niitä ...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Toipujien oma Mielekäs Muutos - erään itseopiskelukurssin tarina

“Taiteen Sulattamon toiminta on todella tehnyt uusia aluevaltauksia”, huomasin ajattelevani, kun kirjauduin ensimmäistä kertaa valkoiseen, suorastaan askeettiseen oppimisympäristöön internetissä. Kaikki oli saanut alkunsa paria vuotta aikaisemmin erään kokemusasiantuntija Tim Saarisen ajatuksesta ja tässä sitä oltiin; luomassa jotain uutta jossain uudessa paikassa.  Käsillä oli Mielekäs Muutos -itseopiskelukurssi, jonka sisältöjä olimme kehittäneet yli vuoden ryhmiimme osallistuvien toipujien kanssa. Sisällöistä oli tullut niin hyviä, että halusimme kertoa niistä ja niiden tuomista hyödyistä koko maailmalle! Päädyimme aloittamaan kuitenkin koti-Suomesta ja kutsuimme mukaan ennakkoluulottomia testaajia. Materiaali ja tehtävät kannustivat oman elämän reflektointiin ja motivoivat tekemään muutoksia itsensä hyväksi. Testaajilla oli kaksi viikkoa aikaa tutustua kurssiin ja vastata palautekyselyyn. Kyselyssä kartoitettiin kokemuksia kurssin käytettävyydestä, rakenteesta, visuaalisesta il...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Taide on kuin paras ystävä

Läheisyys on yksi keskeisistä ihmisyyden perustarpeista. Samalla se on myös tunne ja kokemus, jonka taustalla vaikuttavat ilmiöt ja osatekijät ovat monisyisiä ja siksi niin ihmeellisen mielenkiintoisia. Ryhmätoiminnoissamme Sulattamolla, kun keskustelemme läheisyyden tarpeesta, usein esiin nousee yksinäisyys. Yksinäisyys koetaankin ainakin jossain määrin läheisyyden vastakohdaksi, vaikka kirjallisuudessa puhutaan useimmin yhteenkuuluvudesta ja yhteisöllisyydestä yksinäisyyden vastakohtana. Läheisyys ja yksinäisyys ilmiöinä, kokemuksina, tunteina, ovat varsin samankaltaiset, jos niitä tarkastelee esimerkiksi kysymysten “missä”, “milloin” ja “miksi” kautta. Kumpaakin tunnetta koetaan yksin ja yhdessä muiden kanssa hetkittäin, kausittain, satunnaisesti tai jatkuvasti.  Taide on mainio läheisyyden kokemuksen lähde. Puhuttelevan musiikin, hyvän kirjan, lempikomedian tai vaikuttavan näyttelyn parissa voi kokea olonsa hyvinkin läheiseksi itsensä, taiteilijan, hahmojen tai niiden kymmenien...
Lähetä kommentti
Lue lisää