Ympärillä joukko muita ihmisiä. Harjoitusten aktiivijakso on alkanut. Tästä eteenpäin 2 viikkoa todella ahkeraa ja ankaraa harjoittelua. Kohti ensi-iltaa on matka alkanut.
Tämä tuntuu todelta, tuntuu siltä, että tämä tapahtuu ja matka kohti päätöstä on nytkähtänyt liikkeelle. Tekeminen on prosessi jossa on eri vaiheita nyt on viimeisen vaiheen aika. Koota kaaos esitykseksi, tehdä päätöksiä miten tarina kulkee eteenpäin. Löytää se punainen lanka joka johdattaa, meidät finaalin ohjaajan kädenjälki tulee näin näkyviin. Näyttelijän luonne, tapa tehdä, tapa kokea olla vahvasti läsnä. Sillä onhan esityksen ydin läsnäolossa ja vuorovaikutuksessa.
Ohjaaja katsoo tekemistä tarkoin silmin ja toikaisee "Aloitetaanpas alusta". Eihän se ole kuin neljäs kerta heti putkeen. Ainakin jää teksti päähän ei tarvitse takellella vuorosanoissa. Neljännen kerran jälkeen tauko ja hetki happea ja uudelleen. Kuitenkin kaiken ydin,, on toisto, toisto ja toisto.
Jotenkin tuntuu, että vuorosanojen, tilanteiden, paikkojen ja kohtausten ulkoa opettelu kuluttaa paljon energiaa. Energia on läsnä läpi harjoituksen, kunnes se katoaa harjoitusten lopussa. Tietää antaneensa itsestään kaiken ja voi ajatella, että tämän energian tulen jakamaan teille kun tarina on koossa. Silmienne edessä nähtävänä.
Pitänee vaan toivoa, että yleisö tulee tätä rakastamaan. Tarina on kerrottu ja olemme päässeet taas yhden rupeaman päätös pisteeseen.
Kommentit
Lähetä kommentti