Taiteen Sulattamo ry

Olipa kerran pieni ja pölyinen nurkkaus nimeltään Tukikohta. Hän oli pieni, muita heikompi. Silti niin kodikas ja täynnä intoa. Tukikohta päätti vuosien pienuuden jälkeen löytää itselleen suuremman tulevaisuuden. Hän tutki mahdollisuuksia ja päätyi lopulta muuttamaan malmille. Malmi tuntui pelottavan isolta. Ympärillä näkyi loputtomasti isoja ja mahtavia, värikkäitä ja toimivia toimitiloja. Tukikohtaa jännitti. Uudet kuviot, uudet naapurit. Tukikohta onnistui kuitenkin nopeasti tutustumaan naapureihinsa. Tukikohdasta pidettiin. Pienuudestaan huolimatta hän oli muiden arvostama ja pitämä. Luotettu pikkukaveri, joka aina oli valmis auttamaan ja tukemaan. Aina valmis avaamaan tukikohtansa oven sitä tarvitseville. Naapurit rohkaisivat, tukivat… ja pian Tukikohta päätti, että hän haluaa kasvaa. Sellaiseksi kuin muutkin. Meni vuosi. Tukikohta keräsi itsevarmuutta. Hän keräsi kokemuksia ja näkemyksiä. Hän luotti enemmän itseensä ja muihin. Hän alkoi tuntea samalla jotakin o...

Viime viikonloppuna pääsin kokemaan henkilökohtaisen #taklaastigma -hetken. Olin matkalla kotiin kevään ensimmäiseltä kasvimaareissulta mukanani roskapussi, jota olin viemässä kotiroskikseen koska kasvimaalla ei ole jätehuoltoa. Vaatteeni olivat vähän kuraiset pyllisteltyäni kukkapenkissä krookuksia etsimässä. Bussipysäkillä seistessäni huomasin, että joku vanhempi mies katseli minua kulmat kurtussa paheksuvaan sävyyn, mutten ajatellut asiaa sen kummemmin. Sitten bussissa eräs vanhempi rouva oli vähällä taittaa niskansa kun keskittyi tuijottelemaan minua olkapäänsä yli nenänvarttaan pitkin, ihan kuin saattaisin vaikka haihtua häpeästä jos tarpeeksi tuijottaa. En haihtunut. Jäin hämmentyneenä tuijottamaan takaisin. En ymmärtänyt tuijotuksen syytä, mutta tilanteen laukaisemiseksi bussista jäädessäni jäin kuitenkin iloisesti hymyillen vilkuttamaan tälle rouvalle ikkunan läpi, joka puolestaan jäi bussiin paheksumaan maailman menoa, ystävälliseen hymyyni vastaamatta. Va...

Miltä kuulostaisi näytelmä, jonka rooleissa olisivat kaikki tämän käynnissä olevan yhteiskuntakeskustelun osapuolet: Hoiva-, kehitysvamma- ja mielenterveyspalveluiden tarjoajat, palvelun tilaajat ja saajat sekä valvontaorganisaatiot. Näytelmässä tutkittaisiin osapuolien sanattomia sopimuksia, jotka ohjaavat asenteita ja toimintatapoja sote-kentällä. Olisiko kyseessä farssi, draama, komedia vai kauhunäytelmä? Tarinat tekevät näkymättömän näkyväksi, ja vain näkyvää ja olemassa olevaa voi oikeasti muuttaa. Taiteen Sulattamo  ja  Kukunori  ovat sitoutuneet tuomaan kuuluviksi ne äänet, jotka yleensä jäävät tuulen suhinaksi yhteiskuntamme kovaan kohinaan. Me olemme todenneet omassa arvoissamme, visioissamme ja toiminnassamme sen, että vain tätä kautta toimintakulttuurit voivat muuttua. Haluamme haastaa tämän näytelmän rooleissa olevat tahot avoimeen keskusteluun, jotta draaman kaari voi muovautua hyväksi näytelmäksi, jossa toimintakulttuurilla on mahdolli...

Joulu aika, on alkamassa näillä hetkillä. Viimeisiä töitä, ennen pyhiä tehdään kiireen vilkkaa. Taiteen Sulattamo on ollut upeassa nousukiidossa vuoden 2018. Saimme upean Kaunis mieli hankkeen käyntiin joka kulkee omaa kulkuaan ja kouluttaa Suomeen ensimmäiset kulttuurikokemusasiantuntijat.  Taiteen Sulattamon ydin ja sydän on tuottaa taiteellisin ja luovin menetelmin hyvinvointia yhteiskuntaamme yksilöille kuin yhteisöihinkin.  Meillä mielenterveys ja erityisesti mielenhyvinvointi on lähtökohta toiminnallemme ja olemassa olollemme. Toimintamme ponnistaa, mieneterveystoipujien ja taiteilijoiden voimasta, kohti parempaa, kauniimpaa huomista ja tulevaisuutta. Olemme löytäneet toiminnallemme tukikohdan malmilta, josta luovuus, hulluus, kauneus ja hyvinvointi hiljalleen soljuu monista pienistä puroista maahamme. Nämä pienet purot kasvavat vähitellen suuremmaksi virraksi ja näistä puroista syntyy tulevina aikoina suurempi virta joka pääsee koskettamaan ja kohtaamaan enti...

Moikka kaikille!   Mä olen Pihla ja uusi hanketyöntekijä Sulattamossa. Toisin sanoen pirun onnekas – ja tietoinen siitä. Sulattamo nimittäin vaikuttaa suorastaan unelmatyöpaikalta: täällä saa olla sellainen kuin on, keskustelukulttuuri on avointa, ihmisiä pyritään ymmärtämään kokonaisuuksina ja yksilöinä, työkaverit on huippuja persoonia ja saa kokea sekä osaavansa että olevansa aikamoisten haasteiden edessä.   Sulattamo on mulle ihan uudenlainen työpaikkakokemus. Oon aiemmin ollut töissä, jotka ovat varsin mekaanisia: kassalla, tarjoilijana, vihannesmyyjänä, hautausmaatyöntekijänä. Tai sitten olen tehnyt oman alani töitä hyvin itsenäisesti, keikkaillen siellä täällä ilman kiinteää yhteisöä. Nyt pitäisikin opetella tekemään luovaa työtä yhteisössä, joka on samaan aikaan avoin ja omaehtoinen, mutta odottaa myös työn etenevän ja hommien hoituvan ajallaan. Ihan suoraan sanottuna tässä ah-niin-ihanteellisessa tilanteessa on mulle vielä paljon opeteltavaa ja sopeudut...

Se on totta, nyt tässä ja eteen päin. Taiteen Sulattamo on avannut kauan haaveena olleen tukikohdan Malmille Helsinkiin.  Täällä on porinaa, ihmisiä tulee menee, toimintaa, innostusta, haaveiden toteutumista ja paljon kaikkea positiivista ja ihanaa. Suunnittelua, työpajoja toimintaa pursuava tila on kuin painekattila sihisisi onnellista sihinää. Kaunis mieli hanke, kulttuuri kokemusasiantuntiuutta ja koulutusta tuloillaan. Hankkeen henkiin puhaltaminen on käynnissä. Suunnittelua ja pohtimista hankkeen purkua, sanoista kohti tekoja ja toimintaa. Kaunis mieli hankkeen ihanat uudet työntekijät Raisa ja Pihla lähtevät kehittämään hankkeen koulutusta ja sen toteutusta. Kolmen vuoden ihana työrupeama on edessä, uutta, luovaa, taidetta, uusia menetelmiä ja ennen kaikkea kokemusasiantuntijutta täysin uudesta näkökulmasta. Joukkoomme liittyy vielä kouluttaja, joka luotsaa koulutusta hankkeessa.  Kaunis mieli hanke, toteutetaan yhdessä Kukunori ry:n kanssa. Kaunis mieli ...

Olen omituinen ihminen. Haluan kokeilla vaikka mitä. Vaikkakin monetkin tuttavat tietävät, etten kauheesti halua kokeilla esimerkiksi kasvisruokia. Mutta muuten tuo halu vie johonkin... Tuo halu kokeilla omituisia asioita on viimevuosina vienyt minua ihmeellisiin paikkoihin. Sain vuosi sitten mahdollisuuden lähteä toteuttamaan tämän vuoden festareita. Tavalla, jolla en ole koskaan tehnyt mitään. Minulle tarjottiin mahdollisuutta toimia tuottajana. Niin, siis virallisena tuottajana festareille. Voisi sanoa, että ovat varmasti hulluja jos muhun luottavat. Sain varaslähdön siihen hommaan viimeisimmästä teatteriproduktiosta. Virallinen tuottaja oli ylityöllistetty ja hänelle kaivattiin tukea. Tuolloin epävirallisesti osallituin jo tuottamiseen, koska metsästin harjoituspaikat, aikataulutin asioita. Organisoin porukkaa, sekä hoidin paljon paljon paljon muutakin ”tuottamiseen” liittyvää. Mutta pakko myöntää, on täysin eri asia tuottaa sata prosenttisesti jotakin, kuin ...