Taiteen Sulattamo ry

Kaikkialla puhutaan ajasta. Kellosta. Päivämääristä. Sen tuomasta velvollisuudesta, vaatimuksista. Sekä ennekaikkea siitä, ettei se riitä. Ajasta on tullut käsite, joka määrittelee meitä. Se määrittelee mitä olemme, missä olemme, koska olemme, miten olemme. Mutta eihän aika ole laki. Silti olemme siitä sellaisen tehneet. Aika päättää, aika määrää,  aika on kuluvaa, jota meillä ei ole. Miksi se sitten on niin? Miksi aika määrittelee kaiken? Miten näin on päässyt käymään? Voimme aloittaa pohtimisen siitä, mitä aika on. Aika on käsite. Sen katsotaan olevan jopa luonnonlaki. Luonnonvoima. Yksi niistä perus asioista tieteenkin kannalta. Voin hyväksyä sen siinä suhteessa, että se vaikuttaa olevan voima. Mutta en ole koskaan allekirjoittanut sitä täysin. Vaikka kuinka se vaikuttaisi olevan lineaarinen, systemaattinen ja aina eteenpäin juokseva, katson silti sen olevan enemmänkin käsite. Ei määrite. Luonto on tavallaan sen luonut meille. Mutta me määrittelemme mitä se kenellekin ...

Jäähyväiset hulluudelle Pekka Sauri VOX Helsinki -tilaisuudessa … Tarkoitukseni on tässä lyhyessä puheenvuorossa romuttaa ikuisiksi ajoiksi kielellinen ja käsitteellinen yhteys hulluuden ja mielenterveyden ongelmien välillä. Ikään kuin siihen yhdessä puheenvuorossa kykenisin, mutta tämän voitte vapaasti panna vaikka suuruudenhulluuteni piikkiin. Mielenterveyden ongelmat merkitsevät ensi sijassa kärsimystä – usein pitkäaikaista ja joskus koko elämän mittaista kärsimystä paitsi ihmiselle itselleen, niin hänen lähimmäisilleen (ja monesti nimenomaan ja erityisesti heille). Ihmisen leimaaminen tai leimautuminen hulluksi on juuri sitä stigmaa, joka tuo mielenterveyden ongelmista kärsivälle lisää kärsimystä – ikään kuin sitä ei olisi ollut tarpeeksi jo entuudestaan - ja saattaa vaikeuttaa tai viivyttää avun hakemista. Häpeän, syyllisyyden, poikkeavuuden ja huonommuuden tunteet estävät oman hädänalaisen tilan tunnistamista ja tunnustamista. Valtava määrä energiaa saattaa kulu...

Tervehdys rakkaat immeiset! Minulta on kovasti kyselty, että mitä minä lopulta todella teen tässä “Orjan” roolissani. Joten ajattelin kerrankin tehdä piiitkän luettelon mitä olen tehnyt, mitä teen ja mitä tulen tekemään. Aloitetaan historiasta. Ja kyseessä siis Taiteen Sulattamo. Muistakaa, että suurin osa historiasta on harrastajana, ei virallisena duunarina. Teatteriproduktio: Peili 15 esitystä (näyttelijä), Teatteriproduktio: Pohja Edellä 5 esitystä (näyttelijä), Teatteriproduktio: Ei väliä 3 esitystä (monologi, näyttelijä), Teatteriproduktio: Sirpaleet 6 esitystä (näyttelijä, käsikirjoittaja), Teatteriproduktio: Prinssi joka katsoi mustaan lähteeseen 3 esitystä (äänimies), Teatteriproduktio: Luukut 5 esitystä (näyttelijä), Teatteriproduktio: Rakkauden Hulluus 4 esitystä (näyttelijä, tuottaja-assistentti, käsikirjoittaja) Samaan aikaan toiminut kokemusasiantuntijana, tukihenkilönä, avustajana, toimistotyöntekijänä, vertaisohjaajana.... YMS JNE Lisäksi vo...

VÄLILLÄ SILTI PELKÄÄN MIKÄ MUSSA SEURAAVAKSI ROMAHTAA Monologi aloittaa sanoilla: Mulla on uusi pää ja tahto elää. Juuri nyt Nainen 100 teoksen ohjaajana tämä prosessi on nostanut mieleeni juuri nämä sanat. Sillä tuntuu siltä, että minulla on uusi pää ja tahto elää. Käsikirjoittajamme Asta Honkamaa kirjoitti tekstin, joka on tuotettu materiaalista jonka 100 naista tai naiseksi itsensä tuntevaa ihmistä on lahjoittanut teoksen käyttöön. Kun sain tekstin, elokuussa lopullisessa muodossaan, rakastuin tekstiin. Kun aloin mielessäni prosessoimaan tekstiä tajusin, että tekstiin syntyy viha-rakkaus suhde. Monessa kohtaa, en vain en saannut kiinni sisällöstä sen pirstaleisuuden vuoksi. Se oli kasa suuria merkittäviä sanoja joka puristui intensiivisellä yhteistyöllä näyttelijöiden ja koko työryhmän toimesta muotoonsa. Teos tuo naisen elämän näyttämölle monimuotoisena, esittelee hyvin erilaisia henkilöitä, tarinoita kohtaloita pieninä pisaroina. Viesti jonka haluan v...

Rakkauden hulluus ja hulluna rakkaudesta. Tai ainakin todella hulluna harjoituksista. Tulevan produktion harjoitukset hyvässä vauhdissa. Harvinaisen fyysistä tällä kertaa. Pitää liikkua paljon ja hakea hankalia asentoja. Ainakin  vaihtelu virkistää. Tai niin ainakin sanotaan. Oletan, että tästä projektista ja esityksestä tulee jälleen kerran jotakin legendaarisen mahtavaa. Sais ainaki olla jotakin mahtavaa, sen verran lujille ottaa tämä homma. Porukka on energistä ja onnellista. Ainakin siltä osin voisi sanoa, että meillä pyyhkii tooooodeeellaaaa hyvin. Jään innolla odottamaan seuraavia harjoituksia, sekä sitä mihin suuntaan tämä tästä lähtee kehittymään! Toivottavasti ihmiset tulevat sitten aikoinaan katselemaan!

Huhhuh, sanon minä. En muistanutkaan mitä oli tehdä produktiota lähes täydellä teholla. Vaikka ensimmäinen viikko on aina ehkä rajuin, siinä mielessä, että vaikka miten siihen on varautunut ajatuksissa, niin todellisuudessa arjen raakuus lyö vasten kasvoja. Yhtäkkiä oletkin tilanteessa, missä sinä et ainoastaan ole läsnä siinä hetkessä, hereillä, valppaana ja valmiina hyppäämään tunteesta toiseen yrittäen siinä samalla "plarin" tukemana sopertaa vuorosanojasi. Vaan lisäksi sinun on oltava tosi kärsivällinen, koska aina ei ole niin että pääsisit harjoittelemaan omia osuuksiasi kuin kerran päivän aikana.  Toisella harjoitusviikolla oli jo hieman enemmän sisällä touhussa ja koska muutamana päivänä tultiin harjoituksiin vasta puoliltapäivin tai jälkeen, niin osasi ehkä hieman paremmin säännöstellä jaksamistaan. Hieman. Ja siitäkin huolimatta olin perjantain koittaessa niin puhki, että päässä ei tapahtunut mitään. Ja kun sänkyyn rojahti, niin ylös ei enää päässyt.  ...

Herään aamulla ajatukseen muista kastelukannu!  Maanantaina  alkoi vihdoin  harjoituskausi ja sadan naisen tarinoita on alkanut elää näyttämöllä tekstinä, liikkeinä tunteina. Kuva:Anssi Taavitsainen Ohjaajana tajunut käsikirjoituksen muodon olevan haastava, sisälloltä merkittävä, erittäin vaikeasti draamallisesti käsiteltävä. Koska draaman kaarta ei ole, eikä ole valmista farssia mitä harjoitella. Ensimäisen päivän tunteet olivat, pelon sekaisia, epävarmoja ohjaajana olenko ottanut tekstiin oikeanlaisen suunnan. Osaanko käsitellä tarinaa niin että, siihen puhalletaan niiden tarinoiden naisten henki joka taustalla on. Ehkä se on jollain tavalla teoksen ydin, miten kolme naista saa hengittämään näiden sadan naisen tarinaa. Harjoituksissa teksti on kuin sipuli, jossa ohuita, paksuja kerroksia joita kuoritaan auki jotta saadaan näyttämölle teksitin sydän ja se henkki joka sieltä, ytimestä puhaltuu eloon. Teksti käsittelee koko ihmis elämän erilaisia tapahtumia, tu...