Taiteen Sulattamo ry

Joulu tuli ja meni ja vuosikin vaihtui uuteen. Sulattamon pajatoiminta oli joululomalla kolme viikkoa ja aloitti uuden vuoden toiminnat tällä viikolla. Tiistaina kokoonnuimme tuttuun tapaan Malmin nuorisotalolla kirjoitustyöpajan merkeissä klo 10. Paikalle saapui kaikenkaikkiaan 7, yksi hieman myöhemmin. Kohtaaminen pitkältä tuntuneen tauon jälkeen oli lämmin ja iloinen. Aivan kuin joku tyhjiö olisi saanut täydennyksen. Halasimme ja ilo pulppusi meistä lähes päällekkäis puheena. Meillä on tapana aloittaa jokainen paja kuulumiskierroksella, jolloin jokainen saa kertoa kuulumisensa, ilonsa, murheensa, mitä milloinkin mielen päällä sattuu olemaan. On tärkeää tulla kuuluksi ja huomioiduksi, olipa olo sitten hyvä tai huono. Joskus jonkun kuulumiset saavat aikaan keskustelua ja pohtimista kun muilla on kokemuksia samankaltaisesta asiasta. Silloin saatan napata aiheen yhdeksi teemaksi mistä kirjoitetaan. Se että se puretaan yhdessä paperille ja luetaan se ääneen toisille, on hy

Olen risteyksessä. Se ei itsessään ole uutta. Elämässäni olen kohdannut näitä risteyksiä niin monta, että välillä tuntuu että olen ammattilainen siinä. Mutta tämä risteys on erilainen. Paljonkin erilaisempi kuin aikaisemmat. Olen kerrankin itse ohjaamassa itseäni jonnekin. Samaan aikaan oudosti, en päätä mistään mitään. Kaksisuuntaiselle tämä tilanne on koominen, traaginen, että erityinen. Saan siis kerrankin elämässäni päättää sata prosenttisesti itse mikä on tulevaisuuteni ja kohtaloni. Ja siitä huolimatta, en saa taaskaan itse sitä päättää. Vuosi 2018 tulee olemaan monella tapaa historiallinen. Saan sellaisia todellisia mahdollisuuksia, jotka kantavat hyvinkin pitkälle. Muuttavat ison osan elämääni. Tai sitten samat mahdollisuudet tuhoaa menneidenkin mahdollisuuksien mukaan taas lisää. Miten ihmeessä siis tiedän, mitä tehdä? Hyppäsin juuri siis Sulattamon hallitukseen. Lisäksi olen tänä vuonna tuottajana. Jäsenvastaavana. Sponsorikoordinaattorina. Yhteistyökooridina

Kaikkialla puhutaan ajasta. Kellosta. Päivämääristä. Sen tuomasta velvollisuudesta, vaatimuksista. Sekä ennekaikkea siitä, ettei se riitä. Ajasta on tullut käsite, joka määrittelee meitä. Se määrittelee mitä olemme, missä olemme, koska olemme, miten olemme. Mutta eihän aika ole laki. Silti olemme siitä sellaisen tehneet. Aika päättää, aika määrää,  aika on kuluvaa, jota meillä ei ole. Miksi se sitten on niin? Miksi aika määrittelee kaiken? Miten näin on päässyt käymään? Voimme aloittaa pohtimisen siitä, mitä aika on. Aika on käsite. Sen katsotaan olevan jopa luonnonlaki. Luonnonvoima. Yksi niistä perus asioista tieteenkin kannalta. Voin hyväksyä sen siinä suhteessa, että se vaikuttaa olevan voima. Mutta en ole koskaan allekirjoittanut sitä täysin. Vaikka kuinka se vaikuttaisi olevan lineaarinen, systemaattinen ja aina eteenpäin juokseva, katson silti sen olevan enemmänkin käsite. Ei määrite. Luonto on tavallaan sen luonut meille. Mutta me määrittelemme mitä se kenellekin tark

Jäähyväiset hulluudelle Pekka Sauri VOX Helsinki -tilaisuudessa … Tarkoitukseni on tässä lyhyessä puheenvuorossa romuttaa ikuisiksi ajoiksi kielellinen ja käsitteellinen yhteys hulluuden ja mielenterveyden ongelmien välillä. Ikään kuin siihen yhdessä puheenvuorossa kykenisin, mutta tämän voitte vapaasti panna vaikka suuruudenhulluuteni piikkiin. Mielenterveyden ongelmat merkitsevät ensi sijassa kärsimystä – usein pitkäaikaista ja joskus koko elämän mittaista kärsimystä paitsi ihmiselle itselleen, niin hänen lähimmäisilleen (ja monesti nimenomaan ja erityisesti heille). Ihmisen leimaaminen tai leimautuminen hulluksi on juuri sitä stigmaa, joka tuo mielenterveyden ongelmista kärsivälle lisää kärsimystä – ikään kuin sitä ei olisi ollut tarpeeksi jo entuudestaan - ja saattaa vaikeuttaa tai viivyttää avun hakemista. Häpeän, syyllisyyden, poikkeavuuden ja huonommuuden tunteet estävät oman hädänalaisen tilan tunnistamista ja tunnustamista. Valtava määrä energiaa saattaa kulu

Tervehdys rakkaat immeiset! Minulta on kovasti kyselty, että mitä minä lopulta todella teen tässä “Orjan” roolissani. Joten ajattelin kerrankin tehdä piiitkän luettelon mitä olen tehnyt, mitä teen ja mitä tulen tekemään. Aloitetaan historiasta. Ja kyseessä siis Taiteen Sulattamo. Muistakaa, että suurin osa historiasta on harrastajana, ei virallisena duunarina. Teatteriproduktio: Peili 15 esitystä (näyttelijä), Teatteriproduktio: Pohja Edellä 5 esitystä (näyttelijä), Teatteriproduktio: Ei väliä 3 esitystä (monologi, näyttelijä), Teatteriproduktio: Sirpaleet 6 esitystä (näyttelijä, käsikirjoittaja), Teatteriproduktio: Prinssi joka katsoi mustaan lähteeseen 3 esitystä (äänimies), Teatteriproduktio: Luukut 5 esitystä (näyttelijä), Teatteriproduktio: Rakkauden Hulluus 4 esitystä (näyttelijä, tuottaja-assistentti, käsikirjoittaja) Samaan aikaan toiminut kokemusasiantuntijana, tukihenkilönä, avustajana, toimistotyöntekijänä, vertaisohjaajana.... YMS JNE Lisäksi vo

VÄLILLÄ SILTI PELKÄÄN MIKÄ MUSSA SEURAAVAKSI ROMAHTAA Monologi aloittaa sanoilla: Mulla on uusi pää ja tahto elää. Juuri nyt Nainen 100 teoksen ohjaajana tämä prosessi on nostanut mieleeni juuri nämä sanat. Sillä tuntuu siltä, että minulla on uusi pää ja tahto elää. Käsikirjoittajamme Asta Honkamaa kirjoitti tekstin, joka on tuotettu materiaalista jonka 100 naista tai naiseksi itsensä tuntevaa ihmistä on lahjoittanut teoksen käyttöön. Kun sain tekstin, elokuussa lopullisessa muodossaan, rakastuin tekstiin. Kun aloin mielessäni prosessoimaan tekstiä tajusin, että tekstiin syntyy viha-rakkaus suhde. Monessa kohtaa, en vain en saannut kiinni sisällöstä sen pirstaleisuuden vuoksi. Se oli kasa suuria merkittäviä sanoja joka puristui intensiivisellä yhteistyöllä näyttelijöiden ja koko työryhmän toimesta muotoonsa. Teos tuo naisen elämän näyttämölle monimuotoisena, esittelee hyvin erilaisia henkilöitä, tarinoita kohtaloita pieninä pisaroina. Viesti jonka haluan v

Rakkauden hulluus ja hulluna rakkaudesta. Tai ainakin todella hulluna harjoituksista. Tulevan produktion harjoitukset hyvässä vauhdissa. Harvinaisen fyysistä tällä kertaa. Pitää liikkua paljon ja hakea hankalia asentoja. Ainakin  vaihtelu virkistää. Tai niin ainakin sanotaan. Oletan, että tästä projektista ja esityksestä tulee jälleen kerran jotakin legendaarisen mahtavaa. Sais ainaki olla jotakin mahtavaa, sen verran lujille ottaa tämä homma. Porukka on energistä ja onnellista. Ainakin siltä osin voisi sanoa, että meillä pyyhkii tooooodeeellaaaa hyvin. Jään innolla odottamaan seuraavia harjoituksia, sekä sitä mihin suuntaan tämä tästä lähtee kehittymään! Toivottavasti ihmiset tulevat sitten aikoinaan katselemaan!